Viimeinen Musqat-päivä tiedossa!

8.1.2011

Heräsimme aamulla yhdeksän jälkeen ja söimme eväitämme omassa pikku hotellihuoneessamme.

Tämän päivän ohjelmassa oli vuorossa "kävelyä vuorilla" tai siis "seik-kai-lu-a" sanan varsinaisessa merkityksessä! Emme oikein tienneet, voiko vuorille edes lähteä noin vain kävelemään, ja sen mukainen oli varustuksemmekin: ohutpohjaiset sandaali! 

Puoli yhdentoista maissa pääsimme vihdoin ulos. Kävelimme tyynenä ulkomarkettien ohi - kotiintulomatkalla ajattelimme sitten panna kaikki rahat sileäksi, ja ostaa "viimeiset tuliaiset", näin kuluneesti sanottuna. Meillä oli about kolme (3) tuntia aikaa seikkailla vuorilla, eli kaupungin viereisillä "mäillä", kuten asiaa itse olisimme kutsuneet - kuvat näyttävät oikeasti hieman hienommilta! 

Ensin luulimme, ettemme pääsisi laisinkaan ylös katselemaan maisemia, mutta kiitos Stefanin suomalaisen sisun!, jatkoimme epäilyksistämme huolimatta ETEENPÄIN, muun muassa yli korkean, betonisen patoaidan! Suuntavaistomme selkeästi oli oikeassa, koska noin 30 minuutin kuluttua olimme VUORIEN VALTIAITA! Pääsimme sinne, minne halusimme, jihuu! Vuoren huipulta oli mahtavat maisemat yli kaupungin ja merelle! "NYT voimme tyytyväisinä lähteä kotiin", ajattelimme. Kunhan vain pääsisi jotenkin alas..

Alastulo olikin se vaikeampi juttu! Ylös menee aina nopeasti, mutta alas tullessa pitää enemmän varoa, ettei kaadu, etenkin jos innostuu liikaa "juoksemaan alamäkeä". Vieläpä sandaalit jalassa... Mutta onnellisina pääsimme viimein alas, tosin eri paikkaan, kuin mistä lähdimme (kuinkas sattuikaan!), mutta eipä se ollut lähtöpaikasta kuin noin 300 metriä sivuun.

Palasimme "souqien "eli katumarkettien kautta kotiin. Marketeista ostimme pari t-paitaa itsellemme, tietysti Oman-painatuksella! Kuinkahan monta kertaa tähän mennessä olemme niitä paitoja pitäneet.... :D

Ehdimme istuksia hotellilla puolisen tuntia Heidi K:n ja pienokaisensa seurana, ennen kuin matkamme jatkui taksikyydillä takaisin bussiasemalle. Bussimme lähti klo 15 maissa Dubaihin.

Matka kesti sen 6-7 tuntia kuten viimeksikin. Tällä kertaa kassimme tarkastettiin rajalla hieman tarkemmin, ja huumekoira kävi kassimme läpi, sen jälkeen kun rajatarkastaja oli asettanut ne maahan kauniiseen riviin. Eipä löytynyt onneksi mitään epäilyttävää.

Matka joutui sukkelasti, ja matkaa oli jäljellä enää noin 30 kilsaa, KUN YHTÄKKIÄ bussikuskin hytistä kuului outoa piippausta, ja kuksi pysäytti bussin. Hetki meni, ennen kuin tajusimme, että "jäimme nyt sitten tähän", ja että bussin moottori oli mennyt paskaksi.

Melkein tunnin verran jaksoimme varrota moottoritien laidassa ja miettiä, mitä teemme, kunnes saimme lennosta taksin (kiitos Heidin Ä:n maagisten "taksisormien";) Olihan jo pakkokin, jotta Heidi K:n pienokainen pääsisi ajoissa nukkumaan..  ja miksei mekin, vanhukset :)

Musqatissa edelleen, paikallinen vapaapäivä!

7.1.2011

Perjantaipäivä alkoi rauhallisesti ja hiljaisesti, koska vietettiin muslimien pyhäpäivää.

Aamulla lähdimme kävelemään toiseen suuntaan kaupunkia eli Ruwiin, Central Business Districtille, jossa sijaitsivat kaikki pankit yms. Ks. Musqatin kartta. Ennen varsinaisen kävelylenkin aloittamista kävimme Supa-supermarketissa ostamassa aamupalatarvikkeita. Halpaa kyllä oli siellä kaupassa! Ostosten teon jälkeen istahdimme ulos erään pankin rappusille syömään eväsleipiämme.

Kaduilla oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Yhdessä salossa huomasimme yhtäkkiä liehuvan Suomen-lipun, ja sehän olikin Suomen Omanin-suurlähetystö! Kauniisti se rakas lippumme siinä liehui, tuli ihan juhannus mieleen :) Piti oikein ihailla sitä hetken, niin sykähdyttävä kokemus se oli, oikeasti! Kun kaukana maailmalla on, niin kyllä se Suomi ihanalta tuntuu!

Kun Musqatin bisnesalue oli kaluttu läpi, kävelimme kaupungin bussiasemalle, jossa katsastimme huomisen bussin lähtöajan. Vedimme myös pieneen päiväväsymykseemme pienet kaffet assan kiskalla.

Asemalta otimme taksin rantsulle, Qurmiin. Koska vaihtokoppeja ei ollut (kumma kyllä), vaihdoimme uima-asut päälle erään sillan alla ;) Rantsussa vietimme pari tuntia hiekalla lokoillen ja kauniita simpukoita keräillen (siis Heidi Ä :). Jotkut intialaiset miehet olivat sen verran kiinnostuneita meistä vaaleaveriköistä, että pyysivät yhteistä kuvaa, mutta en (Heidi Ä) suostunut, menkööt menoihinsa! :) En todellakaan halunnut joutua kenenkään miehen yksityisiin kuva-albumeihin bikinit päällä....hyh.Vaikka mistä sen tietää, mitä ne miehet kauempaa kuvailivat zoomeillaan.

Rannalle seuraamme lyöttäytyi myös eräs paikallinen taksikuski, joka kovasti kyseli, haluaisimmeko nähdä muita rantoja tai jotain nähtävyyksiä (myi siis niitä omaksi hyödykseen, olisi tietysti ottanut kyydeistä kovan hinnan), mutta emme tietystikään suostuneet. Eihän meillä aikaakaan kovin paljon ollut kierrellä kyliä, kun huomenna oli jo lähtö.

Lyhyen rannallalokoilusession jälkeen kävimme syömässä rantaravintolassa, jossa oli kauniit näkymät Arabianmerelle ja Omaninlahdelle. Pizza maksoi about 10 euroa, jonka Heidi K ja Stefan jakoivat. Heidi Ä veti isoon nälkäänsä spagetti bolognesen 8 euron hintaan. Kiskontaa! Mutta turistejahan siellä asiakkaina vain oli..of course.

Ruokailuhetken päätyttyä jatkoimme kuumassa ilmassa vaeltelua ja löysimme lyhyen kävelyn jälkeen kivan puiston, jossa ihmiset taas loikoilivat, pelailivat ja piknikoivat. Siellä mekin sitten istuttiin hetki ja juotiin kaffet jäätelöineen. Aurinko laski mukavasti puiden taakse, kun jatkoimme kävelyä kauppakeskusten suuntaan.

Käväisimme parissa-kolmessa kauppakeskuksessa katsastamassa paikalliset vaatteet ja muut hömpötykset (mitä emme tietystikään tarvitse). Käteemme vierailuista jäi muutama postikortti ja -merkkejä. Eikun kortteja nyt kirjoittelemaan sinne Suomen-maahan!

Simahdimme hotellille päästyämme varsin nopeasti. Päivä oli mennyt sutjakasti lämmöstä ja merestä nauttien.

Musqatia ympäri!

6.1.2011

MUTRAH, OMAN

Ja eikun uuteen päivään taas! Aurinko porotti aamulla kirkkaana taivaalla, mikä tiesi taas lämmintä säätä. Mutta koska olimme Omanissa, emme voineet miten vain pukeutua, vaan säädyllisyys tuli taas muistaa..  vähän pidempää hihaa ja lahjetta siis päälle. Vaikka hiki virtaisi litroina :)

Söimme aamiaisen hotellilla hintaan 4e/hlö, koska Heidi keskusteli hieman hinnoista vastaanotossa tyyliin "olmme opiskelijoita, ja ..." plus että sanoimme syövämme niin vähän, että emme missään tapauksessa voi maksaa koko hintaa eli 8e/hlö ;) Varsin halpa aamiainen siis :)

Aamiaisen jälkeen alkoi perinteiseksi muodostunut uuteen kapunkiin tutustuminen. Kävelimme Mutrahin keskustaan ja ekana vastassa oli Mutrah Souq eli eräänlainen ulkoilmamarket, jossa oli ristiin rastiin kauppakujia ja kauppoja vierekkäin suojaisten kattojen alla. Siellä oli vaikka mitä, ja vaikka minkälaisia myyjiä - jotka koittivat kaupata henkensä pitimikseen turisteille - varsinkin jos sattui silmäilemään tuotteita! Onneksi kaupanteko ei ollut yhtä hurjaa kuin mitä se oli esim. Jerusalemin marketeissa. Siellä se vasta kaaosta oli. Täällä myyjät kuitenkin jossain suhteessa kunnioittivat asiakasta.

Ostoskävelyn jälkeen visiteerasimme pikaisesti (Heidi Ä ja Stefan) paikallisessa kalamarketissa (Fish Market). Toinen Heidi jäi ulkopuolelle hajun takia - no, en yhtään ihmetellyt :) Mutta kalamarket oli kyllä mielenkiintoinen kaikkine kalastajineen ja kalavalikoimineen! Siellä kalastajat tekivät myyntiä innokkaina.

Kalamarketista tarpeeksi saaneina lähdimme kävelemään pitkin merenrantabulevardia kohteenamme Old / Vanha Musqat - vanhat valkoiset rakennukset ja sulttaanin palatsi. Matkan varrella Stefan innostui kiipeilemään kahteen näköalatorniin, kun Heidit jäivät alhaalle paistattelemaan päivää. Liian laiskoja tuollaisessa säässä! :) Antaa miesten innostua ;)

Perillä vanhassa Musqatissa kiersimme kylää ympäriinsä ja vierailimme eräässä museokaupassa - museoon ei tiettykään jaksettu tunkeutua, vaikka siellä olisi viileää ilmastoinnin vuoksi ollutkin. Ulkoilman aurinko vain houkutteli enemmän! Kävimme päivän muututtua vähitellen iltapäiväksi syömässä pienessä kebabpaikassa, yhteensä syömisemme maksoivt n. 9 euroa, joten eipä se kovin halpaa ollut.

Sulttaanin palatsi oli ihan kaunis, ei se mikään kovin iso ollut, mutta näyttävä - ja sen etuala oli myös ihan hieno punaisine asvaltteineen. Takaisin kävelimme samaa reittiä ja matkalla piipahdimme puistossa, joka näytti olevan suosittu lapsiperheiden keskuudessa ja jossa monet piknikoivat. Mehän käytimme sitä vain vessahätämme keventämiseen, kuten yleensä (siellä siis oli ihan sisävessat, tosin vain reiät lattiassa, joten varovainen sai olla.... :/

Kävelimme todella kauniissa auringonlaskussa takaisin hotellillemme. Matkalla bongasimme Internet-kahvilan, jossa varasimme seuraavan Dubain-hotellin. Ärsytimme itseämme hieman ylimääräistä, kun kävelimme kotiin Keskusmarketin läpi :) Mutta emme kuitenkaan ostaneet mitään, mikä oli ihme!

Illalla söimme mukavasti hotellin ravintolassa, jossa ruoka oli tosi hyvää. Menuihimme kuuluivat mm. Grilled Tikka ja Grilled Chicken. Päivä ja paikka oli kokemisen arvoinen!