7.1.2011
Perjantaipäivä alkoi rauhallisesti ja hiljaisesti, koska vietettiin muslimien pyhäpäivää.
Aamulla lähdimme kävelemään toiseen suuntaan kaupunkia eli Ruwiin, Central Business Districtille, jossa sijaitsivat kaikki pankit yms. Ks. Musqatin kartta. Ennen varsinaisen kävelylenkin aloittamista kävimme Supa-supermarketissa ostamassa aamupalatarvikkeita. Halpaa kyllä oli siellä kaupassa! Ostosten teon jälkeen istahdimme ulos erään pankin rappusille syömään eväsleipiämme.
Kaduilla oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Yhdessä salossa huomasimme yhtäkkiä liehuvan Suomen-lipun, ja sehän olikin Suomen Omanin-suurlähetystö! Kauniisti se rakas lippumme siinä liehui, tuli ihan juhannus mieleen :) Piti oikein ihailla sitä hetken, niin sykähdyttävä kokemus se oli, oikeasti! Kun kaukana maailmalla on, niin kyllä se Suomi ihanalta tuntuu!
Kun Musqatin bisnesalue oli kaluttu läpi, kävelimme kaupungin bussiasemalle, jossa katsastimme huomisen bussin lähtöajan. Vedimme myös pieneen päiväväsymykseemme pienet kaffet assan kiskalla.
Asemalta otimme taksin rantsulle, Qurmiin. Koska vaihtokoppeja ei ollut (kumma kyllä), vaihdoimme uima-asut päälle erään sillan alla ;) Rantsussa vietimme pari tuntia hiekalla lokoillen ja kauniita simpukoita keräillen (siis Heidi Ä :). Jotkut intialaiset miehet olivat sen verran kiinnostuneita meistä vaaleaveriköistä, että pyysivät yhteistä kuvaa, mutta en (Heidi Ä) suostunut, menkööt menoihinsa! :) En todellakaan halunnut joutua kenenkään miehen yksityisiin kuva-albumeihin bikinit päällä....hyh.Vaikka mistä sen tietää, mitä ne miehet kauempaa kuvailivat zoomeillaan.
Rannalle seuraamme lyöttäytyi myös eräs paikallinen taksikuski, joka kovasti kyseli, haluaisimmeko nähdä muita rantoja tai jotain nähtävyyksiä (myi siis niitä omaksi hyödykseen, olisi tietysti ottanut kyydeistä kovan hinnan), mutta emme tietystikään suostuneet. Eihän meillä aikaakaan kovin paljon ollut kierrellä kyliä, kun huomenna oli jo lähtö.
Lyhyen rannallalokoilusession jälkeen kävimme syömässä rantaravintolassa, jossa oli kauniit näkymät Arabianmerelle ja Omaninlahdelle. Pizza maksoi about 10 euroa, jonka Heidi K ja Stefan jakoivat. Heidi Ä veti isoon nälkäänsä spagetti bolognesen 8 euron hintaan. Kiskontaa! Mutta turistejahan siellä asiakkaina vain oli..of course.
Ruokailuhetken päätyttyä jatkoimme kuumassa ilmassa vaeltelua ja löysimme lyhyen kävelyn jälkeen kivan puiston, jossa ihmiset taas loikoilivat, pelailivat ja piknikoivat. Siellä mekin sitten istuttiin hetki ja juotiin kaffet jäätelöineen. Aurinko laski mukavasti puiden taakse, kun jatkoimme kävelyä kauppakeskusten suuntaan.
Käväisimme parissa-kolmessa kauppakeskuksessa katsastamassa paikalliset vaatteet ja muut hömpötykset (mitä emme tietystikään tarvitse). Käteemme vierailuista jäi muutama postikortti ja -merkkejä. Eikun kortteja nyt kirjoittelemaan sinne Suomen-maahan!
Simahdimme hotellille päästyämme varsin nopeasti. Päivä oli mennyt sutjakasti lämmöstä ja merestä nauttien.
Perjantaipäivä alkoi rauhallisesti ja hiljaisesti, koska vietettiin muslimien pyhäpäivää.
Aamulla lähdimme kävelemään toiseen suuntaan kaupunkia eli Ruwiin, Central Business Districtille, jossa sijaitsivat kaikki pankit yms. Ks. Musqatin kartta. Ennen varsinaisen kävelylenkin aloittamista kävimme Supa-supermarketissa ostamassa aamupalatarvikkeita. Halpaa kyllä oli siellä kaupassa! Ostosten teon jälkeen istahdimme ulos erään pankin rappusille syömään eväsleipiämme.
Kaduilla oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Yhdessä salossa huomasimme yhtäkkiä liehuvan Suomen-lipun, ja sehän olikin Suomen Omanin-suurlähetystö! Kauniisti se rakas lippumme siinä liehui, tuli ihan juhannus mieleen :) Piti oikein ihailla sitä hetken, niin sykähdyttävä kokemus se oli, oikeasti! Kun kaukana maailmalla on, niin kyllä se Suomi ihanalta tuntuu!
Kun Musqatin bisnesalue oli kaluttu läpi, kävelimme kaupungin bussiasemalle, jossa katsastimme huomisen bussin lähtöajan. Vedimme myös pieneen päiväväsymykseemme pienet kaffet assan kiskalla.
Asemalta otimme taksin rantsulle, Qurmiin. Koska vaihtokoppeja ei ollut (kumma kyllä), vaihdoimme uima-asut päälle erään sillan alla ;) Rantsussa vietimme pari tuntia hiekalla lokoillen ja kauniita simpukoita keräillen (siis Heidi Ä :). Jotkut intialaiset miehet olivat sen verran kiinnostuneita meistä vaaleaveriköistä, että pyysivät yhteistä kuvaa, mutta en (Heidi Ä) suostunut, menkööt menoihinsa! :) En todellakaan halunnut joutua kenenkään miehen yksityisiin kuva-albumeihin bikinit päällä....hyh.Vaikka mistä sen tietää, mitä ne miehet kauempaa kuvailivat zoomeillaan.
Rannalle seuraamme lyöttäytyi myös eräs paikallinen taksikuski, joka kovasti kyseli, haluaisimmeko nähdä muita rantoja tai jotain nähtävyyksiä (myi siis niitä omaksi hyödykseen, olisi tietysti ottanut kyydeistä kovan hinnan), mutta emme tietystikään suostuneet. Eihän meillä aikaakaan kovin paljon ollut kierrellä kyliä, kun huomenna oli jo lähtö.
Lyhyen rannallalokoilusession jälkeen kävimme syömässä rantaravintolassa, jossa oli kauniit näkymät Arabianmerelle ja Omaninlahdelle. Pizza maksoi about 10 euroa, jonka Heidi K ja Stefan jakoivat. Heidi Ä veti isoon nälkäänsä spagetti bolognesen 8 euron hintaan. Kiskontaa! Mutta turistejahan siellä asiakkaina vain oli..of course.
Ruokailuhetken päätyttyä jatkoimme kuumassa ilmassa vaeltelua ja löysimme lyhyen kävelyn jälkeen kivan puiston, jossa ihmiset taas loikoilivat, pelailivat ja piknikoivat. Siellä mekin sitten istuttiin hetki ja juotiin kaffet jäätelöineen. Aurinko laski mukavasti puiden taakse, kun jatkoimme kävelyä kauppakeskusten suuntaan.
Käväisimme parissa-kolmessa kauppakeskuksessa katsastamassa paikalliset vaatteet ja muut hömpötykset (mitä emme tietystikään tarvitse). Käteemme vierailuista jäi muutama postikortti ja -merkkejä. Eikun kortteja nyt kirjoittelemaan sinne Suomen-maahan!
Simahdimme hotellille päästyämme varsin nopeasti. Päivä oli mennyt sutjakasti lämmöstä ja merestä nauttien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti